maanantai 14. elokuuta 2017

Puuronkeittäjä kärsi vesileipätuomion

Taisin olla kaksitoista vuotta vanha, kun menin Tanelille renkipojaksi. Piti lähteä maksamaan työllä kuluneen talven ruokarästit, oli nimittäin noudettu kyseisestä talosta ruokatarvikkeita, kuten maitoa, voita, leipää, perunoitakin ja kaikkea, mitä oli saatavilla. Silloin sodanjälkeisinä vuosina ei ollutkaan muuta kuin puutetta. Hyvinpä minunkin kotiani rikkauksien kohdalla voisi luonnehtia samoin, kuin se entinen kosimamies sanoi morsiamelle: ”Puute ja kurjuus omasta takaa, kaikki muu on noudettava kylältä. Tule jos haluat.”
Taneli oli nähnyt jo parhaat vuotensa ja halusi pitää kaveria pientilansa työtehtäviä hoidettaessa. Parempi pahanenkin kaveri kuin ei ollenkaan. Kevättalvella ajettiin metsästä rankoja, jotka sitten pienittiin polttopuiksi. Kevätkylvöjen aika oli kiireisintä aikaa, kuten heinätyöt sitten kesän edetessä. Eläimille tehtiin uusia aitauksia, ja myös entisten korjaamiset kuului työnkuvaan.
Jokaiselle päivälle sitä jotakin työntouhua löytyi, pyöritin joskus päivän veivitahkoa, kun teroitettiin kirveet, puukot, sirpit ja viikatteetkin teräviksi. Ei niitä renkipojan työnsaavutuksia kovin korkealle noteerattu, kun sitä suhteutti rahapalkkaan nähden: markka päivältä talon ylläpidon lisäksi. Raha-ansiot menivät kuluneella talvella syötyjen velkojen maksuihin. En nähnyt markan hyrrää, vaikka työskentelin kesän renkipoikana.
Joskus Taneli kertoi elämänsä aikana sattuneista tapahtumista, ja yksi tällainen tarina painui muistiini lähtemättömästi. Se oli kolmen kuukauden vankilatuomio Oulun lääninvankilassa, jonka Taneli oli kärsinyt vesileipätuomiona omasta tahdostaan. Kaksisataa grammaa leipää vuorokaudessa ja rajoittamaton määrä vettä. Heikot olivat ruuat tuomitulla, joka valitsi vesileipätuomion, jolloin vankilassaoloaika lyheni kahdeksaantoista vuorokauteen. Kertoipa katumuksen tunteiden tulleen voimakkaina esille muutamien päivien jälkeen, kun yhä paheneva nälkä koetteli miestä. Että kyllä olisi pitänyt kärsiä se kolme kuukautta. Myöhemmin vesileipätuomio poistettiin Suomen rikoslaista epäinhimillisenä, jopa hengenvaarallisena rankaisumuotona.
Kertoipa Taneli tulleensa kokemaan erään vartijan taholta pirullista kohtelua. Sato-Jaska nimeltään oli tämä vankilan pamppu, joka ei muistuttanut ihmistä muuten kuin hiukan ulkomuodoltaan. Hänellä ei ollut yhtään hyvää sanaa vangeille tarjottavanaan.

Kun pitkän nälkäkuurin heikentämä mies pääsi vihdoin vapauteen, lähti tämä nulju vartija saattelemaan häntä portin ulkopuolelle. Mutta vartija muuttuikin parhaaksi ystäväksi, tarjosi oikein kättään sovinnonmerkiksi. Ottipa vielä sikariaskin taskustaan ja tarjosi tupakan vahvistukseksi ja ystävyyden kunniaksi. Taneli uskoikin miehen vilpittömyyteen ja laittoi saamansa sikarin palamaan, mutta kun hän oli imaissut ensimmäiset savut, maailma musteni silmissä ja hän menetti tajuntansa. Nälkäkuuri oli tehnyt tehtävänsä. Varmasti tämä tupakan tarjonnut vartija tiesi, mitä tapahtuu, kun nälkiintynyt mies imaisee väkevät savut sikarista. Ja niin vartija pääsi nauttimaan piruilustaan täysin rinnoin.
Rohkenin tiedustella isännältäni, minkä vuoksi hän oli sinne linnaan joutunut. Taneli latasi kessuja väärävartiseen piippuunsa ja sytytti tulitikulla kessut palamaan samalla imien savuja sisällensä, jonka jälkeen sanoi: ”Puuronkeitosta sain tuomion”.
Taneli aloitti kertomisen. Nivalassa oli kolmekymmentäluvun alussa syntynyt konikapina, joka tunnettiin myös pulakapinana. Alkoi suuri kansanliike josta myöhemmin elokuvaohjaaja Mikko Niskanen filmasi elokuvan Pulakapina. Pulamiehet olivat kokoontuneet Kuoppalan talon pihalle, ja nälkä alkoi vaivata porukkaa. Taneli, joka oli tunnettu pitokokki, määrättiin keittämään puuroa karjakeittiön suurella padalla, olihan porukkaakin paikalla kolmisensataa henkeä. Myöhemmin, kun kapinallisia tuomittiin, niin Tanelikin sai tuomion avunannosta kapinaliikkeelle.
Kertoipa Taneli hauskemmastakin tapahtumasta. Nuori poika oli tullut vankilaan kärsimään tuomiotaan ja kuuli, että vankilan kirjastosta saa lainata kirjoja. Poika kyseli vanhoilta vankitovereiltaan, minkä nimisiä kirjoja sieltä kannattaisi lainata. Tietysti avuliaat vankitoverit neuvoivat nuorta tulokasta lainaamaan kirjat: Sato-Jaskan pirulliset juonet ja Imatran hylky. Oli nimittäin tämä Sato-Jaska itse se kirjastonhoitaja.
Kirjastonhoitaja tietysti suuttui ja toimitti pojan viikoksi eristyskoppiin, sillä Imatran hylky -nimen tämä vartija oli saanut, kun oli nuorukaisena yrittänyt itsemurhaa ja hypännyt Imatrankoskeen. Mutta kosken kuohut olivatkin paiskanneet hänet takaisin rannalle, jolloin hän sai liikanimen Imatran hylky, kun ei koskelle kelvannut.

Saaren Matin muistelmia                                                                                                                                                                



maanantai 7. elokuuta 2017

Tiedän paikan ihanan

Sävel: Tiedän paikan ihanan

Tiedän paikan ihanan, Järvikylän Nivalan.
Siellä elo mukavaa, rauhallista, rattoisaa.

Olen poika Nivalan, Hietapuolen mukavan.
Sukulaisii siellä on, olo aina verraton.

Rantamaisema lähell´ on, minä nään jo aallokon.
Eipä paikkaa olekaan, Järvikylää parempaa.

nimim. Eelis


Nivala on minulle tärkeä, muualla asumisessa ei ole järkeä.
Täällä on minun juureni ja parhaat ystäväni.
Mummujakin monta on, vaarikin on verraton.
Luontokin on lähellä, sitä voi koskea kädellä.
Siellä voi liikuskella ja puussa istuskella.
Lenkillä käydä saa, myös lintuja bongailla.
Uimassa joka säällä, muttei kevätjäällä.

Heidi Ylikotila 5.lk




maanantai 31. heinäkuuta 2017

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Ajatuksia Nivalasta

Minä itse tunnen olevani supinivalalainen… jollain tasolla ainaskin. Minä nivalalaisena olen aivan perus Nivala-jamppa. Nivalalaisuus merkitsee minulle rauhallista asuinympäristöä.
Alessandro Ranta-Nilkku 5.lk

Nivala on minun mielestäni hyvä paikka, ja täällä on paljon harrastusmahdollisuuksia, esim. Liikuntakeskus, jossa on uimis-, keilaus- ja jääkiekon peluumahdollisuudet ja jossa toimii Nivala Cowboys ja onhan siellä myös sali. Nivalassa on hyvät mahdollisuudet hiihtää ja paljon lentopallonpeluupaikkoja eli monenlaista löytyy. Nivalan kylät ovat aika lähellä Nivalan keskustaa ja Nivala on hyvällä paikalla.
nimim. Vekez

Minulle Nivala merkitsee sitä, että asun siellä ja olen asunut täällä kauan. Se on paras kaupunki. Siellä on parhaat kaverit ja siellä asuu suurin osa minun serkuista.
Jere Tölli 6. lk

Minä tykkään Nivalasta ja siellä on kiva asua. Siellä on ystäviä, serkkuja ja oma perhe ja kaikki pitävät minusta sellaisena kuin olen. Se on parasta Nivalassa ja sen takia pidän Nivalasta. Kun herään kesällä, aurinko paistaa ulkona lämpimästi ja linnut laulaa. Kun herään talvella, ulkona sataa lunta ja on pimeää ja siitä minä pidän, kun Nivalassa on lämmin ja kylmä.               
Tiia  Laitala 6.lk

Pidän Nivalasta, koska täällä on mahdollista kalastaa, metsästää, urheilla ja harrastaa motocrossia jne. Nivala on todella hyvä paikka metsästää ja kalastaa. Nivalan urheilumahdollisuudet ovat hyvät.
Eetu Kukkola 5. lk





maanantai 17. heinäkuuta 2017

Nivala merkitsee minulle monia asioita

Nivala merkitsee minulle monia erilaisia asioita; hyviä ystäviä, sukulaisia, tuttuja maisemia ja -reittejä. Nivalassa on hyvä, kun on niin paljon eri harrastusmahdollisuuksia.
Nivalassa en tykkää siitä, että se on niin pieni, mutta toisaalta siinäkin on hyvät puolensa. Esim. ei ole niin vaikea löytää jotain paikkaa eikä ole ruuhkaa.

Valtaosa tutuistani ja ystävistäni asuu Nivalassa ja se on hyvä, koska muuten heitä ei näkisi niin usein. Kokonaisuudessaan Nivala on hyvä paikka asua ja elää. Ja kun asuu pienessä kaupungissa, on mukava lähteä käymään joskus isommissa kaupungeissa, koska siellä on niin erilaista.

Ainakin vielä Nivala merkitsee minulle myös asuinpaikkaa. Tulevaisuudesta en voi vielä tietää, mutta aina on tämä hetki. Tulevaisuutta eletään vasta tulevaisuudessa.
Kaikelle on aikansa ja paikkansa, mutta sitä ei kannata etukäteen liikaa murehtia eikä stressata <3 se kyllä tulee kun sen aika on…

                      Vieras on virta ja vieras on vene,
eivät ne unelmies uomia mene.
Ilta on ihmisessä, aamu on outo,
illasta aamuun on ihmisen souto.
Illasta aamuun on yöllistä matkaa,
jos jaksat uskoa, jaksat jatkaa.
Taa päin tuijotat, soudat eteen
outoa venettä, outoon veteen.
Leena Järvenpää  

Tilda
Järvikylän koulu 6. lk






maanantai 10. heinäkuuta 2017

Nivala on kokemusvaltainen paikka

On lämmin kesäsää se Marian mieltä lämmittää.
Se ihmisen saa miettiin ja kesänuotion liekkiin.
Minulle Nivala on tärkeä paikka, siellä voit harrastaa jalkapalloa vaikka. Olen syntynyt ja kasvanut Nivalassa, joku voi sanoa jopa huvilassa. Vaikka Nivalassa syntynyt ja kasvanut olen, silti ystävä monen olen. Voin kertoa Nivalasta näkemyksen oman ja
tehdä vaikka yhden runon soman.

Talvella voi hiihtää täällä, vaikka ei ole meno päällä.
Asumme keskellä tiheän metsän ja petoeläimet minä estän.
Nurmi jalkojeni alla taivas pääni päällä, Nivalan, joka säällä.
Olen nivalalainen.com ja Nivalaa rakastan, vaikka mikä on.
Nivala on kokemusvaltainen paikka, siksi voit vapaasti sanoa vaikka. Nivalassa kuulen linnunlaulun soman
ja siellä voin saada päähän jalkapallon kovan.
Pienenä saatoin olla mustasukkainen
ja nyt voin vapaasti kertoa, että olen nivalalainen.
Nivala on minulle vapauden vapauden lähde
ja joltakin sähköpostiin voi tulla sähke:
Eikö ole nolo olla Nivalasta, kun itse olen huvilasta.
Vastaan näin:

Sinä et voi kokea tätä ihanaa elämää muuta, kuin Nivalassa
ja ei kannata lähettää tuollaisia viestejä huvilassa.
Nivala on minulle kokemusvaltainen paikka,
kun sanon todentotta vaikka.
Nivala merkitsee minulle sen, että siellä asuvat minun perhe,
sekä ystäviä, sukulaisia ja lähimmäisiä.                

Maria Haikara 6.lk
Järvikylän koulu

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Huuda Nivalast!

(sävel: Haloo Helsingin Huuda!)

Mä herään aamuviideltä, avaan verhot mun huoneesta ja katson suoraan synkkään metikköön. Mä ajattelen et miten voikaan olla noin kaunis, mut sehän on meidän oma Nivala.

Mä tahdon jatkaa en jättää tätä ja laulaa kun se viel on meidän.
Huuda, huuda Nivalast. Huuda, huuda vapaudesta ja huuda, huuda onnesta. Ja ku me viel täst tykätään. Tai joku voi olla eri mieltä.

Mä nautin siitä tunteesta kun saan olla vapaasti. Ja näen jotain kauhua muitten silmissä. Mä juoksen kesäl pelloil ja tääl on paljon kavereit. Ja nautin joka hetken jälkeen lisää elämästä.
                      Mä tahdon jatkaa en jättää tätä ja kun sä sen näät.

Huuda, huuda Nivalast. Huuda, huuda vapaudesta ja
huuda huuda onnesta. Ja mä voin olla ylpee.

Huuda, huuda Nivalast. Huuda, huuda vapaudesta ja huuda,  huuda onnesta. Ja ku me viel täst tykätään. Tai joku voi olla eri mieltä. 

Viivi Somero  
Järvikylän koulu 6.lk